{{ variable.name }} : {{ variable.values[selectedVariantsIndex[variable_index]].name }}
Määrä:
Hullun nopeat crossover-harhautukset. Katseettomia syöttöjä paikkoihin, joita kukaan muu ei edes nähnyt. Jason Williams sai kaaoksen näyttämään suunnitelmalta tulokaskaudellaan, ja NBA:n koripallofanit söivät sen käsistä.
Hän löysi syöttölinjoja, jotka tuntuivat avautuvan ja sulkeutuvan yhden sydämenlyönnin aikana, ja pujotti pallon niin pienten rakojen läpi, että tuntui kuin hän näkisi suuntiin, joihin me muut emme pysty. Eikä kyse ollut mistään tavallisista rintasyötöistä. Selän takaa. Pään yli. Luoteja, jotka lähtivät vilkaisematta kohdetta ja laskeutuivat suoraan joukkuetoverin heittotaskuun. Entä pomppusyötöt? Sanotaan näin: muut pelaajat eivät tehneet niitä, eikä kukaan ollut tehnyt niitä ennen häntä.
SLAM 35 ilmestyi myöhään tuolla tulokaskaudella, kun Williams, Vince Carter ja Paul Pierce kävivät yhä tiukkaa kilpaa Rookie of the Year -tittelistä. Voittomaali siellä, suudelma levyn kautta täällä, syöttö tiiviin puolustuksen läpi. Kolmikko vastasi toisilleen koko kauden ajan.
Numerossa oli lehtemme ensimmäinen kolmoiskansi. Kaikki kolme tulokasta saivat oman etukantensa, ja sama juttu julkaistiin sisäsivuilla: kolme SLAM-kirjoittajaa väitteli kilvasta, kunnes päätoimittaja löi asian lukkoon. Digitaaliarkistosta löytyy koko juttu. Vain yksi kolmesta lopulta voitti.
Williams ei ollut se, joka vei pokaalin kotiin. Legendaa syntyi silti, osin huippuhetkien kautta, joita katsotaan tänä päivänäkin miljoonia kertoja, osin kyynärpääsyötön ansiosta – yhden hetken, joka sai oman nimensä. Se tapahtui liigassa kerran. Kerran riitti tekemään siitä syöttötaiteen huipun.
Valitse, mitkä evästeet sallit. Välttämättömät evästeet pitävät sivuston toiminnassa, eikä niitä voi poistaa käytöstä.
