{{ variable.name }} : {{ variable.values[selectedVariantsIndex[variable_index]].name }}
Määrä:
SLAM ICONS -projekti alkoi vuonna 2026 uutena digitaalisten kansien sarjana, joka juhlistaa koripallohistorian tarunhohtoisia pelaajia, joukkueita ja hetkiä.
Knicksin ja 90-luvun lopun Heatin välillä oli kaunaa. Paljon. Hall of Fame -päävalmentaja Pat Riley jätti New Yorkin ja siirtyi Miamiin vuonna 1995. Vuosina 1997–2000 he kohtasivat neljänä peräkkäisenä pudotuspelikeväänä. Kaksi noista kohtaamisista sisälsi täysimittaiset tappelut. Ensimmäisen kerran tilanne kärjistyi vuoden -97 pudotuspeleissä. Heat voitti tuon ottelun ja tuon sarjan. Seuraavan kerran kahinaa oli vuoden -98 pudotuspeleissä. Knicks voitti tuon ottelun ja tuon sarjan.
Kun vuoden -99 pudotuspelit alkoivat, Miami oli idän ykkössijoitettu. Se oli valmis isännöimään kahdeksanneksi sijoitettua Knicksiä. Helppo nakki Rileylle ja kumppaneille, eikö? Eipä.
Knicksistä tuli vasta toinen kahdeksanneksi sijoitettu joukkue NBA:n historiassa, joka pudotti ykkössijoitetun. Siihen mennessä he olivat myös ainoa kahdeksanneksi sijoitettu joukkue, joka oli selviytynyt finaaleihin.
Miten he sen tekivät? Miten Knicks lähetti entisen valmentajansa aikaiselle kesälomalle?
He antoivat pallon tarkkakätiselle heittävälle takamiehelleen ja luottivat siihen, että tämä murtautuisi Miamin sitkeän puolustuksen ytimeen. Heitto, jonka hän upotti tuon pudotusottelun viime sekunneilla, pomppi renkaalla muutaman kerran ennen kuin meni läpi. Pallo laskeutui aivan heittäjän eteen. Hänen liikemääränsä vei hänet sen luo, ja hän löi sitä oikealla kädellään ennen kuin sprinttasi kentän toiseen päähän ja työnsi nyrkkinsä ilmaan.
Knicks ei päättänyt sarjaa uudella tappelulla. Päinvastoin. He lopettivat sarjan Allan Houstonin tyynellä kosketuksella — miehen, joka kaiken New Yorkissa pelaamiseen liittyvän kaaoksen keskellä liikkui tyynesti jokaisen myrskyn läpi.
Tuotetiedot
Valitse, mitkä evästeet sallit. Välttämättömät evästeet pitävät sivuston toiminnassa, eikä niitä voi poistaa käytöstä.
