{{ variable.name }} : {{ variable.values[selectedVariantsIndex[variable_index]].name }}
Määrä:
SLAMin Legacy Collection sukeltaa arkistoihin ja tuo takaisin joitakin yliopistokoripallon klassikoita. Kuten alkuperäisissä, valmistimme jokaisen Legacy-retroshortsiparin materiaaleilla ja yksityiskohdilla, jotka kunnioittavat alkuperäisiä malleja. Se oli rakkaudella tehty työ pyrkiessämme tarjoamaan aikakaudelleen ominaisen muistoesineen, joka juhlistaa yliopistokoripallon historian ikonisimpia tyylejä.
'89 Fighting Illini Legacy
Vuosien 1988-1989 University of Illinoisin miesten koripallojoukkue oli niin sähköinen, että se ansaitsi oman lempinimen, joka jäisi historiaan yhtenä yliopistokoripallon parhaista.
"The Flyin' Illini."
Vielä parempaa: nimen antoi heille Dick Vitale ESPN-uransa huipulla, ja se on pysynyt siitä lähtien. Lempinimi "Flyin' Illini" tarttui luultavasti siksi, että joukkue päätti Illinoisin 37 vuoden Final Four -kuivuuden.
Lou Henson, koulun kuuluisa päävalmentaja, rekrytoi joukkueen kokonaan Illinoisin osavaltiosta. Lowell Hamilton, Marcus Liberty ja Nick Anderson olivat kaikki Chicagosta. Kendall Gill, Kenny Battle ja Stephen Bardo kasvoivat myös "Prairie Statessa".
'89-joukkue voitti ensimmäiset 17 otteluaan, mukaan lukien 103-92-voitto kahden jatkoajan jälkeen No. 17 Georgia Techia vastaan, mikä toi Illinille maan No. 1 -sijoituksen.
Kun Gill palasi murtuneen jalkansa vuoksi väliin jääneiden 12 ottelun jälkeen, Illinois sijoittui Big Ten Championship -mestaruuskilpailussa yhden ottelun Indianaa jäljessä, mutta ansaitsi silti No. 1 -sijoitetun paikan Midwest Regionissa NCAA Tournamentia varten.
Illinois aloitti matkansa Final Fouriin Indianapolisissa voittamalla ensimmäisellä kierroksella McNeese Staten ja sitten toisella Ball Staten edeten Sweet 16:een.
Minneapolisissa Illinois murskasi Louisvillen ja eteni Elite Eightiin ensimmäisen kerran vuoden 1984 jälkeen. Heitä odottivat Syracuse Orangemen.
Kenny Battlen 28 pisteen ja Nick Andersonin 24 pisteen johdolla Illini venytti 89-86-voittoon ja eteni ensimmäiseen Final Fouriinsa vuoden 1952 jälkeen. "Flyin Illini" olivat matkalla Seattleen!
Kansallisessa semifinaalissa heitä odotti tuttu vastustaja: Michigan Wolverines. Illini oli runkosarjassa 2-0 ja voitti Michiganin kahdesti kaksinumeroisella erolla. Tällä kertaa tilanne olisi kuitenkin erilainen. Uuden päävalmentajan Steve Fisherin ja All-American Glen Ricen johdolla Wolverines voitti Illinoisin 83-81.
Vaikkei mestaruutta tullutkaan, “Flyin’ Illini” on yksi kaikkien aikojen parhaista yliopistokoripallojoukkueista.
Valitse, mitkä evästeet sallit. Välttämättömät evästeet pitävät sivuston toiminnassa, eikä niitä voi poistaa käytöstä.
